10. helmikuuta 2018

Mä vain oon...

Mä katson peiliin itseäin
mietin mikä mä oon
Hiukset kampaan asentoon
mutta jäävät mihin jäivätkään.

Mä astun ulos ovesta
painan oven kiinni
laukkuni oli jäädä väliin sen
mutta vedin sen mukaan

Mä vain oon...
mä mikä oon...
mä vain oon...
en usko ees kohtaloon

Askelteni äänet kaikuvat taloissa
ehkä peittäisin ne
jos vain sen voisin
vaan ne on

Mä vain oon...
mä mikä oon...
mä vain oon...
hautaudun tähän eloon

Vaan hiukseni punaiset
hohtaa kirkkaana
en halua samaan kuvioon
mä vain oon...

20. tammikuuta 2018

Odotus

Tämä aikani matelee,
tuntuu kuin mikään eteenpäin ei mee.
Seison kadun kulmassa,
siinä samassa missä aiemmin.

Poltin tupakan, jos toisenkin
katson kelloa kerran jos toisenkin.

Entä jos et sä tuu,
jäitkö sanomatta pois?
Vai eikö aikasi kuljekaan
samaan tahtiin kuin mun?

Lumi peittää jo takkiain,
sitä poistan käsinein
se jo tartuu saappaisiin
astun sivuun taas askelein.

Kaivan esiin puhelimen
kertooko se viestin sen.

Entä jos et sä tuu,
jäitkö sanomatta pois?
Vai eikö aikasi kuljekaan
samaan tahtiin kuin mun?

Kun sä saavuit
oon kylmissäin
kiedoit kätesi ympärillein
Et sanonut syytä miks myöhässä oot,
suukkosi siihen vastatkoon.

Miksi odotus tuskaa olla voi,
kun kaiken tahtoo.
Mut siitä unelmoi
että kaksin olla voi.

25. joulukuuta 2017

Silti joulu saa tulla meille

Joulukortteja kirjoitin,
niitä lähetin ystäville.
Vaan kiireessä osoitteita etsiskelin
oliko yhdessä vielä Sari ja Ville.

Lahjoja mietin jo ajoissa,
jotka ostaisin rakkaimmille.
Vaan seisoinkin kaupan jonoissa,
mietin mitä tahtoisin äidille ja isille.
 
Ehkä stressi mielessäni ahdistaa,
tuoko pukki lahjoja ollenkaan teille.
Vaikk en kaikkea valmiiksi saa,
silti joulu saa tulla meille.

Kulta rakas saa lahjan pehmeän
sitä toivoi kai hän.
Ehkä arvostaa hän sitä enemmän
kun saa glögin myös lämpimän.

Piparit teen ja paistan
sekä laatikot makoisat.
Vaan uunista ne haistan
ehkä kaupan olis paremmat.

Ehkä stressi mielessäni ahdistaa,
tuoko pukki lahjoja ollenkaan teille.
Vaikk en kaikkea valmiiksi saa,
silti joulu saa tulla meille.
Pölyt lähteä saa,
pyyhin pöytää vaan. 
Vaan jos rakas luuttua liikuttaa.
sitten puhtaan kodin saan.

Kuusi koristeissa on
sekä talon ikkunat.
Ehkei olo oo lohduton
kun loistaa valot ihanat.

Ehkä stressi mielessäni ahdistaa,
tuoko pukki lahjoja ollenkaan teille.
Vaikk en kaikkea valmiiksi saa,
silti joulu saa tulla meille.
Stressitöntä joulua! J
Ihanaa joulua! 
 

6. joulukuuta 2017

Suomi 100


Vedin takin vetoketjun kiinni
ja laitoin pipon korville.
Olen menossa ulos koirani kanssa.
Koira odotti jo malttamattomana,
jotta nopeasti pääsisin sen matkaan.

Astuimme ulos ovesta ja suuntasimme metsäpolulle.
Ei ihan polku, mutta tehty polku liikkumiselle.
Polulla oli lunta, näimme, että muitakin oli kulkenut polkua pitkin.
Oli ainakin koiralla paljon tuoksuja.

Katselin ympärille, näin puita ja niittyjä, jotka olivat jo lumen peitossa.
Mietin millaisia ne olivat viime kesänä.
Kukkia, perhosia, ampiaisia, surinaa ympärillä.

Mietin millaisia ne olivat keväällä
Värittömämpiä kuin kesällä, mutta kaikkialla tuoksui keväinen raikkaus.
Aivastutti kyllä minua, mutta nautin siitä.

Suomi on minulle maa, jossa voin nähdä luonnon puhtaana sen eri vaiheissa.
Saan vapaasti kulkea polulla,
voin nauttia koirani tempoilevastakin menosta
sillä sekin selvästi nauttii olostaan.

Kiitos Suomi, onnea sinulle tänään 100 vuotias. <3

3. joulukuuta 2017

Pimeys

Pieni valoni halkoo pimeyttä. On mahtava tunne kuin pieni voimani voi vastustaa niinkin isoa ja mahtavaa. Tykkään pimeästä, sillä se saa aistini herkistymään, kuulemaan risahduksen kuin räjähdyksen sekä tuntemaan kosketuksen kuin painalluksen. Mutta pieni liekki voi tuoda lohdun kaiken keskelle. Valaisee vähän, mutta sekin riittää. :-)

15. heinäkuuta 2017

Gösta

Mihin kuoli Göstä Sundqvist,
joka sanat sai soimaan
oliko hän joku mulkvist
vai sanataituri parhaimmillaan?

Miksi joku soi sävelenä ikuisuuteen,
miksi toinen saa aikaan murheen.
On onni kuulla sävel sanat kauneuden,
silla tampaan maan päällä kauheuden syvyyden.


12. toukokuuta 2017

Kirsikkapuu

Kun mä yöllä heräsin,
luulin että vieressä oot sä.
Mutta sitten tajusin,
että se unta on,
jossa olit sä ja mä.

En sen jälkeen unta saanut,
kun sua vierestäin hain.
Käsin kosketella en saanut,
yksin olla mä sain.

Kun me tavattiin,
oli lehdet vaaleanpunaiset.
Kun me halattiin,
oli suunnitelmat salaiset.
Me kahden oltiin,
siihen nojaltiin.
Taisi aika unohtuu,
kun yllämme oli kirsikkapuu.

Me iltaan käveltiin,
jotain biisii säveltiin.
Yhteen rytmi soi,
meidät yhteen toi.

Otit mut reppariin,
kun jalat väsyi niin.
Tunsin lämpösi,
kun sinuun nojasin.

Kun me tavattiin,
oli lehdet vaaleanpunaiset.
Kun me halattiin,
oli suunnitelmat salaiset.
Me kahden oltiin,
siihen nojaltiin.
Taisi aika unohtuu,
kun yllämme oli kirsikkapuu.
 
Aurinko laski meren taa,
se sinun kasvot punertaa.
Siihen kiinni mä jäin,
hymyilin mielessäin.
 
En voinut vastustaa,
ensin pientä suudelmaa.
Siihen vangiksi jäin,
kun pidit sylissäis. 

Kun me tavattiin,
oli lehdet vaaleanpunaiset.
Kun me halattiin,
oli suunnitelmat salaiset.
Me kahden oltiin,
siihen nojaltiin.
Taisi aika unohtuu,
kun yllämme oli kirsikkapuu.
 
Vaan putos kukat puun,
maa siihen verhoutuu.
Pois sä lähditkin,
yksin tänne jäinkin.
 
Vaan en unohtaa voi,
minkä tunteen se toi.
Kun kirsikkapuu,
jonka kukat taas uusiutuu. 

Kun me tavattiin,
oli lehdet vaaleanpunaiset.
Kun me halattiin,
oli suunnitelmat salaiset.
Me kahden oltiin,
siihen nojaltiin.
Taisi aika unohtuu,
kun yllämme oli kirsikkapuu.
 
Oi, kirsikkapuu...